Elämää tois puol jokkee

Kuulimme että lähes jokainen sairastuu Hampissa. Ja tämän kyllä olemme huomanneet! Viimeinen noin viikko on kulunut jos kenenkin sairastellessa ja toipuilessa. Aika on siis välillä madellut ärsyttävästi, kun ei ole voinut tehdä kaikkea mitä mieli tekis. On sairastellessa oppinutkin jotain. Sitruunasooda sokerilla (jota olemme muutenki litkinyt litroittain), sekä papaijan siemenet ovat kuulemma hyväksi kipeälle vatsalle, ja vettä pitäisi juoda aina vaan liikaa. Varsinaista hupia ja jännitystä on sairasteluun tehnyt Hennan basaarin kirjakupasta ostama suomalainen kirja, Yövuoro! suosittelemme :D mutta emme iltaisin ennen nukkumaan menoa.. Kirjasta on myös tehty tv-sarja jonka tahtoisimme kovasti saada käsiimme.

Ainiin emme taineet kertoa minkälainen paikka tämä Hampi nyt sitte on! Hampi on 1500-luvulla ollut vilkas 500 000 ihmisen Hindu emppiiri, täynnä temppeleitä ja basaareita. Nykyään se on edelleen pyhä kaupunki ja temppeleitä ja raunioita voi löytää joka paikasta. Luonnoltaan Hampi on todella erikoinen ja hieno, täynnä VALTAVIA kivimuodostelmia ja röykkiöitä. Monesti olemme ihmetelleet miten kivet pysyvät toistensa päällä ja miten ne ovat asettautuneet niin taitavasti! Siellä täällä kivien seassa on riisipeltoja ja palmuja keitaana.
Keskustassa on edelleen pitkä suora basaarikatu jonka toisessa päässä on mahtava, korkea tornimainen Virupakhsa temppeli. Pyhiä lehmiä kävelee päin ja apinat hyppivät katoilla.

Noin viikko sitten muutimme siltä puolelta joen tälle puolelle. Jossain kerrottiin että tätä puolta eivät ole monet matkalaiset löytäneet, mutta näyttää siltä että nyt ovat löytäneet useammat! Tältä puolelta löytyy boulder kiipeilijöiden leikkikentät ja rauhallisemmat temppelialueet. Viereiseltä kukkulalta voimme nähdä koko Hampin alueen, ja erityisesti auringonlaskiessa se on upea!

Meidan majapaikan huone on erittain meluisa! Se pitaa jos jonkinlaista metelia. Ensinnakin wc:n ovi, siella sisalla taitaa asua termiitteja, joka ikinen hetki se rahisee kummasti. Jos pidat tuuletinta paalla, se tietenkin meteleoi hulluna. Aamulla, juuri ennen kun on valoisaa alapuoleltamme alkaa kuulua viehattavaa intialaismiehen aamu kurkunrykimista. Ja sita ennen tietenkin kukot alkavat kiekumaan. Ja oravat ja linnut pitavat hullua aanta. Eraana yona, kello puoli 6 Henna herasi kuitenkin tayteen hiljaisuuteen. Se oli eksoottista.


Eräänä päivänä kun kaikkien piti olla terveitä, päätimme vuokrata mopot! Henna ikävä kyllä sairastui eikä päässyt mukaan. Olimme illalla sopineet erään kahvilan pitäjän kanssa että tulemme aamulla seitsemältä aamupalalle ja vuokraamaan mopoja. Jouduimmekin herättelemään pitäjät jotka nukkuivat vielä kahvilan lattialla. :D
Mopot saatiin ja suunnattiin kohti järveä josta olimme kuulleet! Tarinat eivät olleet vain mukavia. Pari päivää sitten majapaikassamme asunut skottipoika oli hypännyt järvestä tulevaan kanjoniin,lyönyt päänsä ja hukkunut. Majapaikassemme pyöri poliisi pari päivää ja vakio kioskin pappa ja pojat olivat todella järkyttyneitä asiasta. Järvi kuulemma on turvallinen, vaikka siellä saattaa olla krokotiileja, mutta emme viitsineet uida kuitenkaan!
Moporetkellä tajusin taas kuinka hieno paikka Hampi on, kun olin tottunut tuijottamaan huoneen seiniä. Ajelimme monen pienen kylän läpi ja etsimme vanhoja temppeliraunioita. Löysimme kuitenkin vain mukavan eväspaikan kivien varjosta. Söimme keksejä ja sipsejä kun meidät ympäröikin valtava ohikulkeva vuohilauma. Vuohipaimenpojat innostuivat meistä ja tahtoivat poseerata kameralle, kuinkas muutenkaan! Näimme vielä vuorella olevan temppelin ja Matiaksen kanssa uskaltauduimme pyhään Kobran house luolaan. Mopoilu on hurjan hauskaa, töötätä saa vapaasti ja vastaan voi tulla vaikka mitä.

Kerjäävät lapset ovat vaikea juttu täällä. Mielestämme lapsille ei olisi hyvä antaa mitään, jotta eivät opi kerjäämään eivätkä kasva itsekkäiksi ja ahneiksi. Eräs pikkutyttö käy luonamme kyselemässä kaikkea syötävää mitä näkee, vaikka selvästi on kotoa jossa ruokitaan kaikki. Päätin eilen että ennemmin opetan hänelle uuden leikin. Nyt aina tytön nähdessä leikimme " Yksi, kaksi , kolme karkkimarkkua" läpsytys leikkiä niin kauan että kädet sekoaa! (hahaa,kaikille ei ehkä leikki ole tuttu koska se on silmus tyttöjen itse keksimä :D ja joo ei ehkä maailman fiksuin suomenkielinen leikki opettaa)


Henna kommentoi:
Täl puol jokkee tuli heti ikävä kahta asiaa. Nimittäin meidän viime majapaikan ihanaa viileyttä ja siellä tallustelevaa jättilehmää! Eräänä aamuna olimme menossa mukavalle aamu-uinnille kun huomasimme, että uimapaikamme oli valloittanut jättilehmä ja kaksi miestä! Lehmä vain möllötti rantavedessä ja miehet pesivät sitä oikein lehmänpesuaineilla. Sitten lehmä jatkoi tyytyväisenä ja puhtaana lehmän elämäänsä ja miehet pesivät siinä samassa paikkaa samoilla aineilla itsensä. Me istuskeltii kalliolla ja tarkkailtiin tilannetta. Toinen miehistä alkoi vähän pröystäilemään ja teki hurjan loikan kalliolta veteen! Ja Matias perässä.

Sairasviikosta sen verran, että toisaalta se oli rentouttavaa kun ei tehty oikein mitään mutta pidemmän päälle alkoi vähän harmittaa että vaan loikoiltiin päivät pitkät. Ja kovasti harmitti myös se että juuri kun oltaisi kaikki oltu terveitä ja lähdetty mopoilemaan niin minäpä päätin tulla kipeäksi enkä päässyt mukaan. Mutta sellaista sattuu. Tänään käytiin kiipeilemässä ja se oli oikein mukavaa :)

Seuraavaksi erkanemme matkakumppaneistamme Suvista ja Matiaksesta ja matkaamme merituulen (toivottavasti) vilvoittavaan Gokarnaan. Jos kiipeily innoissamme paasemme taalta lahtemaan! Mutta alkaa huoliko,hyvin meilla siis menee:)