Goan hiekkarannoilla vierähtikin sitten reilu viikko. Odotettu täysikuu ja sen mukanaan tuomat pirskeet jäivät vain haaveeksi. Sellaisia ei siis meidän Patnem beachilla ollut! Mukavaa oli silti. Rannalla asustavat kulkukoirat tosin pitivät kauheaa mekkalaa täydenkuun läheiset yöt ja nousuvesi tuli hurjan korkealle.
Rannalla loikoilu alkoi viikon jälkeen totaalisesti kyllästyttää ja silloin lähdimme tutkimaan läheistä saarta hieman tarkemmin. Kivikossa pomppimisen ja epätoivoisen ryteikössä rynnimisen jälkeen löytyi vallan mainio polku ja päästiin saaren toiselle puolelle katsomaan upeaa auringonlaskua. Siellä ryteikössä muuten oli harvinaisen äkäisiä kusiasia.. Ja nähtiin me vallan mainioita apinoitakin.
Viimeisenä päivänä Goalla päätimme Matiaksen ja Suvin kanssa vuokrata skootterit. Henna ja Matias menivät aamupalan jälkeen hakemaan skoduja. Vuokraajamies kysyi ollaanko ajettu ennen skoottereilla ja kun Henna joutui myöntämään että ei oikeastaan ole ikinä ajanut skootterilla, vuokraajamies vain totesi että muista sitten vasemmanpuoleinen liikenne ja paina jarrua tarvittaessa. Saatiin vain kolme kypärää joten kaikkien turvallisuutta ajatellen Suvi ei lähtenyt ajeluretkelle mukaan. Henna sai ensimmäisenä vähän tuntumaa skodulla ajeluun tankkausreissun yhteydessä ja sitten napattiin Veera Matiaksen kyytiin. Helppoahan tuo ajelu oli kummankin mielestä vaikka Intian liikennekulttuuri toi mukavan lisäjännityksen ajeluun.
Junamatka Hospettiin sujui yllättävän nopeasti ja mukavasti vaikkei mahduttu edes general classiin vaan änkesimme itsemme jonkin sortin invavaunuun. Hospetissa vaihdoimme kulkupeliksi bussin ja illan hämärtäessä olimme perillä Hampissa.
Hampi on varsin eläimellinen paikka. Ensimmäisenä iltana vessaa piti kotinaan valtava heinäsirkka rukoilijasirkka, pieni lisko ja kasa kusiaisia. Lähistöllä on paljon maailman suloisinpia vuohia ja huttimme ohi kulkee valtavan suuren lehmän jokapäiväinen kävelyretkireitti. Apinoita unohtamatta. Tänä aamuna saatiin todistaa hupinäytelmää kun eräs apinayksilö teki salamahyökkäyksen erään länkkäripariskunnan banaaneja kohti ja vohki ne kaikki. Sammakoita saa tosissaan varoa illan tummetessa ja se eräs äänekäs lintu paljastuikin kovin äänekkääksi oravaksi.
Eilen päätimme laajentaa ympäristöämme ja vuokrasimme polkupyörät. Piheinä halusimme säästää 10 rupiaa / pyörä ja upouusien pyörien sijaan saimme allemme vanhat rämät pyörät. Päätimme polkea läheiseen kylään nimeltä Anekundi. Alkumatka oli melko haastavaa pyöräilylle ja eräs pikkupoika nimeltänsä Naga kovasti kaupitteli omaa bisnestään eli venekyytiä joen yli. Naga osottautui 14 vuotiaaksi ja on kuin suora intialainen painos Hennan Santeri-serkusta! Jatkoimme kuitenkin pyörillä matkaa ja kyllähän se tie siitä pian paranikin. Joen toisella puolella pyöräillessä ohitsemme vilisi riisipeltoja, kivenlohkarevuoria ja söpöjä pikkukyliä. Joen toiselle puolelle mentiin pienellä veneellä johon mahtui mukavasti 4 polkupyörää, 2 moottoripyörää, 2 vuohta ja tusina ihmisiä. Vertailun vuoksi kerrottakoon että Suomessa samaiseen paattiin olisi mahtunut ehkä vain vajaa tusina ihmistä. Veneen odottelu oli lepposaa, paikallinen mies kuunteli kännykällään kovaan ääneen musiikkia ja muut hengailivat sen tahdissa. Pian toinenkin mies alkoi kuunnella kännykällään musiikkia ja hetken vallitsi melkoinen äänten sekasorto. Tällainen toiminta on muuten hyvin yleistä esim junassa, kadulla tai bussissa.
Viime yönä Veeraan iski sitten mahatauti. Tai oikeastaaan auringonpistos ja nestehukka eiliseltä. Hän on onneksi jo toipumaan päin ja hyvin onnellinen hoivaavista matkatovereistaan. Kerrottakoon myös että hyttyset ovat äärimmäisen rakastuneita Hennaan. Puremia löytyy joka paikasta ja paljon. Ei auta vaatteet eikä hyttysmyrkyt, joka päivä tulee lisää ja lisää puremia. Nilkat on jo raavittu verille.
Mahtavat kiipeilypaikat ovat vielä kokeilematta, mutta eiköhän nekin tule vielä nähtyä tässä lähipäivinä.
On ollut erityisen mukava lukea tätä blogia kun siitä paistaa positiivinen asenne uusia asioita kohtaan. Näyttää siltä että olette lähteneet avoimin mielin maailmaa tutkimaan. Mumbainhan piti olla "kamala" paikka mutta sielläkin viihdyitte ja löysitte vaikka mitä. Hienoa kun pitätte toisistanne huolta, Veera kuulema on jo parantunut mutta Matias taas kipeä. Toivottavasti pääsette pian kiipeämään oikein kunnolla, mutta olkaahan sitten varovaisia.
VastaaPoistaTerveisin isä ja tietysti äiti, Venla ja Fanni