Juna holmoilyja ja ihanuuksia

Kun viimeksi kerroimme, etta saimme onnistuneesti junaliput ja kaikki oli helppoa, niin seuraava vuorokausi ei ollutkaan niin onnistunut!

Ensinnakin tajusimme etta matkatoimiston mies oli pyytanyt ihan liikaa junalipuista jotka olimme jo makasaneet. No lahdimme hyvissa ajoissa Kumtaan, josta junan piti lahtea yolla 00.45. Meilla oli juna-asemalla aikaa noin 4 tuntia. Juna asemalla oli oikeen leppoisa tunnelma. Asema aula oli taynna paikallisia seuraamassa kriketti matsia ja jopa riksa kuskimme jai katsoman jannittavaa matsia,mita seurataan ympari intiaa.

Juna tuli tietenkin reilu tunnin myohassa ja olimme tajuttoman vasyneita. Kun vihdoin paasimme sisalle, konnari tuli tarkistamaan lippumme ja totesi etta lippu ei ole talle paivalle vaan huomiselle. Olimme etta anteeksi mita? Konnarin kalenterin taytyy olla edella. Mutta ei se ollut, valitettavasti. Matkatoimiston mies oli vahingossa myynyt vaaran lipun. Meilla oli kaksi vaihtoehtoa. Joko hypataan seuraavalla pysakilla pois keskella yota, mika on ties missa. tai maksetaan 1200 rupiaa (noin 20 euroa) ja saadaan jaada junaan sleepperiluokkaan. Kumpikaan vaihtoehdoista ei houkuttanut, mutta paadyimme kuitenkin jalkimmaiseen rahastukseen.

Vaikka paasimme vasta kolmen aikaan nukkumaan, ei junassa pystynyt nukkua kuin noin aamu 8. Junamatkaa oli 18 tuntia, joten aikaa oli runsasti lukemiseen, maisemien katselemiseen,musiikin kuunteluun, paivauniin ja tietenkin hyvan juna ruoan syomiseen. Junasta voi ostaa ties mita! Chaita,kahvia,ruokaa,kelentereita, le;luja, neuloja, koruja, piirrustuslehtia, lamppuja ja tietenkin loputtomasti makeisia ja ruokaa.

Junamatkan maaranpaa oli siis Trivandrum, aivan intian etela osassa iso kaupunki. Ystavamme Katrin intialainen kirjeystava perheineen asuu siella ja olimme sopineet etta tapaamme hanet, siksi matkasimme Trivandrumiin. Tai ainakin silloin viel luulimme ystavan asuvan kyseisessa kaupungissa. Silla Trivandrumiin tullessa, soitimme ystavan kotiin ja varmistimme etta tapaammeko jo illalla vai vasta seuraavana paivana. Han kertoi etta voitte tulla jo tanaan, ottakaa vain juna Kottayamaan. Sitten meidan aivot alkoivat raksuttaa. Kottayma, eikos se ole jossain aivan muualla? Juu sinne on neljan tunnin junamatka Trivandrumista vastasi han. Olimme nelja tuntia sitten ohittaneet Kottayaman junan kanssa ja ajaneet aivan turhaan Trivandrumiin! Olimme taas holmoilleet ja huolella! paatimme etta emme enaa sina paivana junailisi vaan etsimme majapaikan ja nukumme kerrankin.

Trivandrum on iso ja kallis kaupunki, emmeka nahneet pikaisen vierailun aikan mitaan kiinnostavaa. Saimme vaan kalliin 500 rupian huoneen. Nautimme sentaan hyvasta huonepalvelusta, suihkusta pitkaan aikaan ja varsin hupaisista Bollywood elokuvista. Tarjoilipoikakin innostui esittelemaan kriketti pelin tilanneta telkkarista.

Seuraavana aamuna lahdimme paremmalla mielella Kottaymaan ja loysimme kirjeystavan veljen Arunin helposti juna asemalta. Vietimme perheen luona melkein kaksi paivaa ja yhdne yon . Se oli aivan parasta aikaa intiassa tahan mennessa! Perhen asui pienessa kylassa, pienen keralalaisen joen vieressa. Perhe oli huolissaan miten selviamme heidan pienessa talossa, initalaisesta vessasta ja suihkusta ja ruuasta. Mutta niissa ei ollut mitaan hataa,kaikki oli ihanaa. Isa, aiti ja isoaiti eivat puhuneet engalntia, mutta 18 vuotias Arya ja 16 vuotias Arun paljon ja hyvin! Koko pehe oli valtavan kiinnostunut meista ja suomesta, ja me taas heista ja intiasta. He olivat valtavan vieraanvaraisia ja ystavallisia. Oli myos varsin hupaisaa kun naapurusto tuli ihmetteleeman meita!Soimme herkullista intialaista kotiruokaa, jota Aryan aiti tyrkytti aina vaan lisaa emmeka jaaneet ikina nalkaisiksi! Soimme esimerkiksi kala cyrrya ja hoyrytettyja banaaneja. Perheen pihalla kasvoi valtavasti kasveja ja Arya pitikin meille pienen pikaisen oppitunnin ayrvedassa kaytettavien kasvien kaytosta. Saimme myos kuulla monet kappaleet bollywood elokuvista ja niiden juonista. Saimme mp3 soittimiimme ihanaa intialaista musiikkia matkamusiikiksi!

Perhevierailun jalkeen, paatimme lahtea Alleyppihin katsomaan Keralan Backwatersseja kun nyt kerrankin olimme taalla. Bakcwaters alue on taynna pienia jokisuistoja,kanaaleja, riisipeltoja ja kookospalmuja. Se on kuin intian Venetsia. Paikasta on tullut erittain suosittu ja taman takia alueella pyorii paljon pikkuveneita,isoja veneita ja 700 housbouttia joita turistit vuokraavat yhden yon ajelulle. Tama ei ole palkastaan hyva juttu koska paikka on saastunut ihan valtavasti. Noin parikymmenta vuotta sitten paikalliset viela joivat vetta joesta, mutta nykyaan se on liian saastunutta.

Tarkoituksemme oli olla Alleppyssa vain yksi yo ja jatkaa seuraavana aamuna paikallisten vesibussilla ferilla takasin Kottaymaan. Olimme kuulleet etta se on halpa ja loistava tapa nahda backwaters. Ihanan majapaikkamme omistaja kuitenkin sai meidat houkuteltua yhden paivan kanootti ajelulle ,joka tietenkin oli kalliimpi kuin pelkka feri. Kanoottiajelu oli hieman pettymys,koska menimme enemman vain isoja kanaaleja joita kaikki muutkin menevat ,vaikka oli puhuttu paljon pikkukanaaleista. Retkeen kuului aamupala ja lounas venemiehen kotona ja se olikin paras osuus retkesta. Saimme taas valtavan hyvaa kotiruokaa, jota venemiehen vaimo oli ylpeana laittanut meille. Perheen 6-vuotias tytar oli myos herttainen tapaus. Ensin han lakkasi meidan toisen kaden? kynnet, Veeran varpaan kynnet, laittoi Veeran hiukset hienosti ja liimasi taman jalkeen pari timanttia kummankin otsaan. Taman jalkeen tiedossa oli rankka oppitunti Malaylam kielen aakkosista ja numeroista. Opiskeltiin varmaan reilu puolituntia ja kuulkaan ahkerasti!

Huomenna jatkamme matkaa Munnariin ja sielta luultavasti Tamil Nadun vuoristoon. Keralan kuumuus alkaa jo olla liikaa! Emme ole saaneet viela lainkaan kuvia tanne blogiin, silla meita on peloteltu viruksista joita saa nettikahviloiden koneista. Katsotaan jos jossain vaiheessa uskalletaan, mutta siihen mennessa saatte vain kuvitella maisemat :D

Ja hei ollaan oltu nyt matkassa noin kuukausi ja viikko ja makealta on maistunut! Viela on aikaa ja paikkoja jaljella:) Olisi muuten kivaa jos saisimme kuulla ketka kaikki blogia lukevat!:)kommentteja saa laittaa, se on oikeasti ihan helppoa.